Ensimmäinen semesteri USA:ssa – uusia kokemuksia kentällä ja luokkahuoneessa
Kun päätin lähteä USA:han suorittamaan maisteriopintoja ja jatkamaan samalla jalkapallouraani, tiesin astuvani täysin uudenlaiseen ympäristöön. Ensimmäinen semesteri on nyt takana, ja näin jälkikäteen voin sanoa, että päätös oli ehdottomasti oikea.
Uusi arki vaati totuttelua
Ensimmäiset viikot olivat jännittäviä. Kaikki oli uutta: opiskelut, harjoittelu, ihmiset ja yleinen elämäntyyli. Vaikka olin valmistautunut muutokseen, käytännössä uuden arjen rakentaminen vaati aikaa. Pian kuitenkin huomasin, että asiat alkoivat rullata omalla painollaan. Opintojen aloittaminen jännitti aluksi paljon, mutta jo ensimmäisen oppitunnin aikana huomasin turhaan stressanneeni. Opettajat olivat helposti lähestyttäviä ja kannustavia, mikä auttoi pääsemään nopeasti mukaan opiskeluun.
MBA-opintoja ja tekoälyä
Suoritan tällä hetkellä Master of Business Administration (MBA) -tutkintoa ja erikoistun tekoälyyn. Ensimmäinen lukukausi sujui hyvin, sillä sain kaikista kursseistani arvosanaksi A:n eli 10. Halusin ottaa opinnot vakavasti heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Keskityin koulutehtäviin, osallistuin aktiivisesti tunneilla ja panostin myös englannin kielen kehittämiseen. Luin vapaa-ajallani englanninkielisiä kirjoja ja pyrin käyttämään kieltä mahdollisimman paljon arjessa.
Yksi suurimmista eroista Suomen ja Yhdysvaltojen välillä on opetustyyli. Täällä opiskelijoiden aktiivista osallistumista odotetaan jatkuvasti. Vaikka tein varmasti aluksi kielioppivirheitä, opettajat rohkaisivat osallistumaan ja auttoivat tarvittaessa. Sen ansiosta tunneille oli aina mukava mennä.
Suomen tutkinto antoi vahvan pohjan
Yksi positiivisimmista yllätyksistä oli huomata, kuinka hyvin Suomessa suoritettu kandidaatintutkinto valmisteli maisteriopintoihin. Välillä tuntui, että olin käsitellyt samoja aiheita jo aiemmissa opinnoissani. Tämä ei tarkoittanut sitä, etteikö töitä olisi pitänyt tehdä, mutta vahva pohja auttoi keskittymään uusien asioiden oppimiseen ja syventämään osaamista.
Opiskelun ja urheilun yhdistäminen onnistuu
Moni miettii, kuinka opiskelun ja urheilun yhdistäminen onnistuu käytännössä. Omalla kohdallani se on sujunut hyvin. Luentoja oli vain muutama viikossa, ja ne järjestettiin iltaisin. Joukkueharjoitukset olivat puolestaan aamuisin tai päivisin, joten aikataulut eivät juuri menneet päällekkäin.
Off-seasonin aikana harjoituksia oli noin 7–8 viikossa, minkä lisäksi tein omatoimisia harjoituksia. Panostin paljon myös palautumiseen ja kehonhuoltoon, sillä niiden merkitys korostuu nopeasti, kun päivät ovat täynnä opiskelua ja urheilua.
Joukkueeseen mukaan uudessa ympäristössä
Joukkueeseen liittyminen uudessa maassa on aina oma kokemuksensa. Minut on otettu hyvin vastaan, vaikka olenkin hieman vanhempi kuin moni muu pelaaja. Parasta onkin ollut tutustua ihmisiin eri puolilta maailmaa. Joukkuekaverit tulevat monista eri maista, joten samalla on oppinut paljon erilaisista kulttuureista ja näkökulmista.
Mikä on yllättänyt eniten?
Ehkä suurin yllätys on ollut se, kuinka paljon opettajat ovat valmiita auttamaan opiskelijoita myös luokkahuoneen ulkopuolella. Tukea saa niin opintoihin kuin tulevaisuuden urasuunnitelmiinkin liittyvissä asioissa. Myös jalkapallo on osoittautunut erilaiseksi kuin Euroopassa. Harjoittelussa ja pelaamisessa painotetaan osittain eri asioita, mikä on tuonut uusia näkökulmia omaan kehittymiseen pelaajana.
Parhaat kokemukset tähän mennessä
Ensimmäiseen lukukauteen on mahtunut paljon hienoja kokemuksia myös kentän ulkopuolella.
Erityisesti mieleen ovat jääneet:
- Memphisin keskustaan tutustuminen
- Memphis Grizzliesin NBA-ottelu
- Spring Break -reissu Panama City Beachille Floridassa joukkuekavereiden kanssa
Kannattiko lähteä?
Ehdottomasti! Tämä on ollut erinomainen mahdollisuus yhdistää korkeatasoinen koulutus, kansainvälinen ympäristö ja jalkapallon pelaaminen. Samalla olen saanut rakentaa verkostoja, joista voi olla hyötyä vielä pitkään valmistumisen jälkeen.
Totta kai päätöksen tekeminen oli vaikeaa. Lähteminen tarkoitti perheen, kihlatun ja kodin jättämistä Suomeen. Ikävä on ollut ajoittain suuri, eikä sitä kannata vähätellä. Onneksi nykyään yhteydenpito on helppoa, ja päivittäisistä puheluista läheisten kanssa muodostui nopeasti tärkeä osa arkea.
Jos mahdollisuus opiskella ja urheilla USA:ssa tulee vastaan, siihen kannattaa suhtautua avoimin mielin. Tällaisia tilaisuuksia ei tule vastaan kovin monta kertaa elämässä. Vaikka päätös voi tuntua suurelta, se voi samalla avata ovia, joita ei muuten koskaan pääsisi näkemään. Ja juuri siksi olen iloinen, että uskalsin tarttua tähän mahdollisuuteen.
